[Julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 22.3.2023]

Suomessa on hieman yli 50 000 sopimuksellista omaishoitajaa. Noin 350 000 suomalaista on kuitenkin päävastuussa läheisensä huolenpidosta, ja yli miljoona avustaa läheistään arjessa. Vaikka suuri osa omaishoitajista on iäkkäitä, läheisestään huolehtiminen ei katso ikää. Omaishoito koskettaa myös esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevaa lasta tai nuorta ja hänen perhettään sekä useaa vanhemmastaan huolehtivaa työikäistä. Omaishoito ulottuu siis laajalle yhteiskunnassamme.

Omaishoito on arvojemme mukaista ja mitä merkityksellisintä työtä. Se tarjoaa monelle iäkkäälle tai vammautuneelle henkilölle mahdollisuuden asua turvallisesti kotona pidempään. Yhteiskunnalle omaishoito on hyödyksi mm. selkeästi muita hoitomuotoja edullisempana vaihtoehtona. Ilman omaishoitoa yksin vanhustenhoitoon kuluisi vuosittain yli kolme miljardia euroa enemmän.

Omaishoitajat eivät kuitenkaan voi hyvin. Suurimmat kipukohdat koskevat avun ja tuen puutetta, henkistä ja fyysistä uupumusta sekä sosiaalisten verkostojen riittämättömyyttä. Hyvinvointialueille siirtyminen on paikoin vain heikentänyt tilannetta, sillä aiemmin esimerkiksi kunnan omaishoitajille maksuttomana tarjoamat palvelut ovat muuttuneet hyvinvointialueelle siirryttäessä maksullisiksi. Monelle omaishoitajalle esimerkiksi maksuton liikuntapalvelu on ollut arjen pelastus.

Moni omaishoitaja on aivan loppu. ”Älkää ruvetko omaishoitajaksi. Ei makseta mitään, menetätte järkenne ja elämänne.”, toteaa eräs omaishoitaja. Tulevan hallituksen on puututtava tilanteeseen.

Omaishoidolle on ensinnäkin tehtävä uusi kehittämisohjelma. Edellinen päättyi vuonna 2020, ja on häpeällistä, ettei uutta ole vielä tehty. Tulevan vaalikauden aikana tämä kipeästi kaivattu ohjelma on tehtävä.

Toiseksi taloudellista hyvinvointia voidaan lisätä korottamalla omaishoidon tukea, muuttamalla tuki verovapaaksi sekä yhtenäistämällä tuen kriteerit.

Kolmanneksi omaishoitajien jaksamiseen voidaan panostaa lakisääteisiä vapaapäiviä lisäämällä. On kuitenkin myös huolehdittava siitä, että omaishoitajilla on ylipäänsä mahdollisuus pitää vapaitaan. Tällä hetkellä vain hieman yli puolet omaishoitajista käyttää vapaitaan (2–3 vrk/kk).

Lisäksi omaishoitajien jaksamista voidaan tukea maksuttomilla terveystarkastuksilla, paikallisesti soveltuvilla maksuttomilla palveluilla ja yksilöllisellä tuella. Tässä hyvinvointialueilla ja kunnilla on merkittävä rooli. Oleellista onkin, että valtio osoittaa riittävän rahoituksen niin hyvinvointialueille kuin kunnille.

Neljänneksi omaishoidon ja työnteon yhdistämistä on helpotettava. Tätä voidaan tehdä luomalla kannuste osa-aikatyöhön ja selvittämällä omaishoitovapaan palkallisuutta. Perusteltu uudistus olisi myös omaishoitovapaan pidentäminen 10 vuorokauteen.

Omaishoidolla ei ratkaista kaikkia hoitoalan haasteita. Se on kuitenkin arvojemme mukainen ja tutkitusti tehokas toimi, jolla kyetään helpottamaan nykytilannetta ja tulevaisuutta. Mitään hyötyjä ei kuitenkaan saavuteta ilman hyvinvoivia ja terveitä omaishoitajia.

Puheiden aika on ohi, nyt on siirryttävä tekoihin. Omaishoitajat ansaitsevat kaiken arvostuksen, kunnioituksen ja tuen työlleen.

Tommi Terä
Turun KD:n puheenjohtaja
eduskuntavaaliehdokas (kd)