Tulevan hallituksen epämiellyttävä, mutta välttämätön tehtävä on tasapainottaa julkista taloutta. Tämä vaatii niin menojen pienentämistä kuin tulojen kasvattamista. Julkisen talouden tasapainottaminen vaatii myös investointeja. Investointeja sekä arjen hyvinvointiin – sillä hyvinvoiva kansa aikaansaa myös hyvinvoivan kansantalouden – että talouskasvua tuottaviin kokonaisuuksiin.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan (t&k) investointi on yksi esimerkki jälkimmäisestä. Valtion näkökulmasta katsottuna t&k-toiminta on välttämätön investointi, jolla pyritään mahdollistamaan uusien suomalaisten menestystarinoiden, -tuotteiden sekä työpaikkojen syntyminen. 

Suomen t&k-toiminnan nykytilaa koskien on sekä huonoja että hyviä uutisia.

Suomi on jäänyt tutkimus- ja kehittämisrahoituksessa kauas kilpailijamaista. T&k-toiminnan panostukset ovat viime vuosien aikana Suomessa pienentyneet ja muualla on vastaavasti panostettu aiempaa enemmän. Kun vielä vuonna 2009 Suomen t&k-menot suhteessa bruttokansantuotteeseen olivat 3,73 prosenttia, ovat vastaavat menot vuonna 2023 arviolta 2,97 prosenttia bkt:sta. Reilu vuosikymmen sitten olimme t&k-panostuksissa maailman kärkiluokkaa. 

Onneksi tilanteeseen on myös herätty. Hyväksi uutiseksi voidaan ehdottomasti laskea parlamentaarisesti syntynyt, joulukuussa hyväksytty ja vuoden alussa voimaan astunut laki tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta. Siinä sitoudutaan muun muassa siihen, että t&k-menot nostetaan neljään prosenttiin bkt:sta vuoteen 2030 mennessä. 

Valtioneuvoston mukaan tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan ylletä nykyisellä tahdilla. Lyhyellä aikavälillä tilannetta voitaisiin helpottaa ulkomaalaisten työntekijöiden työlupien saantia nopeuttamalla. Pidemmällä aikavälillä panostukset koulutukseen ja koulutuspaikkojen määriin parantaisivat saatavuutta.

Tässä taloustilanteessa joudumme säästämään ja pohtimaan hyvin tarkkaan panostuksemme kohteet. Kiusauksena voi olla nipistää tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista tai olla ainakin panostamatta sinne nykyistä enempää. Tämä olisi kuitenkin hyvin lyhytnäköistä toimintaa. 

Tulevan hallituksen onkin osaltaan huolehdittava siitä, että Suomi etenee määrätietoisesti ja tehokkain toimin kohti sovittua neljän prosentin tavoitetta. Kestävä julkisen talouden tasapainottaminen vaatii menojen pienentämisen ja tulojen kasvattamisen lisäksi investointeja tutkimus- ja kehittämistoiminnan kaltaisiin tulevaisuuden talouskasvun mahdollistaviin tekijöihin. ​