Suomi ja Eurooppa on jälleen jätetty ihmettelemään USA:n presidentinvaalien tulosta. Aivan kuten vuonna 2016. Pelkästään kotimaan mediaa seuraavan voi olla vaikea ymmärtää, mikä amerikkalaisiin on jälleen mennyt. Uutiset ovat maalanneet Trumpista kuvaa fasistina, öykkärinä ja uhkana koko maailmalle. Täydellistä tai edes totuudenmukaista kuvaa tämä ei kuitenkaan edusta.
Laiton maahanmuutto ja rajaturvallisuus sekä talous – nämä asiat ratkaisivat vaalit, sillä nimenomaan näissä asioissa Trumpilla on amerikkalaisten luottamus. Bidenin hallintoon varapresidenttinä kuuluva Kamala Harris joutui vastaamaan istuvan hallinnon ”synneistä”, joiksi Trumpin kampanja muun muassa nousseet elinkustannukset ja laittoman maahanmuuton listasi. Näistä ja ylipäänsä muutenkaan Bidenin hallinnon linjauksista Kamala Harris ei kyennyt missään vaiheessa irtaantumaan.
Tämän lisäksi demokraatit ovat ideologisesti valuneet keskustasta niin vasemmalle, että esimerkiksi Tulsi Gabbardin kaltaiset vielä 2020 demokraatteja edustaneet keskellä oikeisto-vasemmisto-jakolinjaa olevat demokraatit kokevat republikaanipuolueen enemmän kodikseen. Sillä vaikka se voi olla vaikea myöntää, äärioikeistolaiseksikin leimattu Trump oli värikkäästä retoriikastaan huolimatta suurilta linjoiltaan varsin keskellä tuota perinteistä oikeisto-vasemmisto-jakolinjaa. Tämä kansalaisten maalaisjärkeen niin talous- kuin turvallisuuspolitiikassa vedonnut kampanja onnistui saavuttamaan laajan suosion amerikkalaisten parissa.
Luonnollisesti myös itsessään hirvittävät Trumpin salamurhayritykset olivat suuressa roolissa kampanjan aikana. Kuva Trumpista ensimmäisen salamurhayrityksen jälkeen puimassa nyrkkiä ja huutamassa ”fight, fight, fight!” jää historiaan yhtenä aikamme ikonisimpana kuvana.
Trumpin kampanja oli kokonaisuutena erittäin onnistunut. On silti todettava, että Harrisin kampanja epäonnistui lopulta pahasti. Erityisen vaikeita olivat kampanjan viimeisen kuukauden aikaiset tapahtumat Harrisin esiintymisistä kampanjoinnin valintoihin. Kummankin kampanjointia seuranneena tuntui siltä, että siinä missä Trumpin kampanja onnistui kaikessa, Harrisin kampanja ei onnistunut. Alla muutamia esimerkkejä tästä.
Natsikortti harvoin toimii – Trumpin haukkuminen Hitleriksi kostautui
Trumpin tapa esiintyä ja puhua asioista on hyvin poikkeuksellinen ja ennen näkemätöntä politiikan parissa. Tämä on käynyt selväksi sitten vuoden 2015 republikaanien esivaalien. Trump puhuu räväkästi eikä epäröi haukkua kilpakumppaneitaan. En ole suuremmin Trumpin harjoittaman retoriikan ystävä, mutta kaikesta huolimatta Trumpin haukkuminen fasistiksi, natsiksi ja Hitleriksi on kuitenkin jotain sellaista, joka ei a) pidä paikkaansa ja b) kääntyi lopulta täysin demokraatteja vastaan. Trumpin kieltämättä vauhdikkaita vaalitilaisuuksia seuranneena en muista kertaakaan kuulleeni Trumpin puhuneen mistään sellaisesta, joka viittaisi 1930–40 -lukujen Saksaan.
Natsikortin heiluttelu on yleisesti hyvin harvoin osa voittavan kampanjan taktiikkaa. Erityisen merkityksellistä tämä oli siksi, että juuri Trumpia kritisoitiin kilpakumppaniensa haukkumisesta. Se, että demokraatit alentuivat Trumpin tasolle (tai jopa alemmas) söi samalla pohjan Harrisin kampanjaa alussa leimanneelta positiivisen muutoksen ilmapiiriltä. Harris aloitti kampanjansa vahvasti nimenomaan sillä kulmalla, että hän ja hänen hallintonsa palauttaa Amerikkaan asiallisen ja kaikkia kunnioittavan kommunikaation ja yhteiselon Trumpin edustaman retoriikan ja toimintatavan sijaan. Tuohon tyyliin (ja paremmilla poliittisilla linjauksilla) nojaamalla Harrisin kampanja olisi voinut vedota paljon toteutunutta paremmin muun muassa kantaansa loppumetreille asti aprikoineisiin äänestäjiin.
Vaalitaiston kiihtyessä demokraatit kuitenkin hylkäsivät tämän taktiikan ja sortuivat fasismi- ja natsikorttien heilutteluun. Menestyksen voi nähdä äänestyksen tuloksesta.
Bidenin kömmähdykset
Myös kesken kisan presidenttiehdokkuudestaan luopunut istuva presidentti Joe Biden aiheutti omilla toimillaan harmaita hiuksia Harrisin kampanjalle. Aiemmin Bidenista levisi video, jossa hän asetti tyytyväisen oloisena Trump 2024-lakin Trumpin kannattajan pyydettyä sitä. Vaikka videolla esiintyvä Biden vaikutti hassuttelevalta, oli Trumpin lakin laittaminen päähän kisan kuumimmassa vaiheessa erikoinen temppu.
Selvästi pahempi kämmi sattui kuitenkin aivan vaalitaiston loppusuoralla, kun Biden kutsui Trumpin kannattajia ”roskaksi”. Trump otti tästä kaiken irti pitämällä ensin lehdistötilaisuuden vaaliteippauksillaan varustetussa roska-autossa ja sen jälkeen vaalitilaisuuden roskakuskien liivissä.
Yksi spekulaation kohde on ollut se, oliko Bidenin kömmähdykset vahinkoja vai tarkoituksenmukaisia. Tämän teorian mukaan Biden ei nimittäin olisi luopunut ehdokkuudestaan omasta tahdostaan ja piti itseään loppuun asti ainoana ehdokkaana, joka kykenisi voittamaan Trumpin. Teorian mukaan Biden myös halusi pitää itsellään tittelin ainoana ehdokkaana, joka kykeni voittamaan Trumpin. Se, onko tässä teoriassa totuuden perää, ei ole mitenkään selvää. Bidenin ja Harrisin jäätävät välit ovat kuitenkin ilmeisen selvät.
Harrisin heikot esiintymiset vs. Trumpin nappivalinnat
Harrisia kritisoitiin laajasti siitä, ettei hän esiintynyt vapaamuotoisissa ja kriittisesti hänen linjauksiinsa suhtautuvissa tilaisuuksissa. Epätoivon hetkessään Harris kampanjatiimeineen päätti vastata haasteeseen suostumalla vahvasti republikaanisen Fox News -kanavan haastatteluun. Tuossa haastattelussa Harris joutui kovaan testiin, kun hänen linjauksensa ja väitteensä kyseenalaistettiin, eikä Harris selvinnyt haasteesta hyvin. Harris ei kyennyt vastaamaan selkeisiin kysymyksiin eikä kyennyt ottamaan etäisyyttä Bidenin hallinnon toimiin. Tämä on ongelmallista, sillä Trumpin kampanja kritisoi Harrisia nimenomaan Bidenin hallinnon aikana kohonneista elinkustannuksista ja maahan tulvineista laittomista maahanmuuttajista.
Harrisin tilannetta ei yhtään parantanut hänen aiempi esiintyminen CBS:n 60 Minutes -ohjelmassa. Harrisin kuuluisat ”sanasalaatit” eli pitkät puheet ilman vastausta itse kysymyksiin nousivat CBS-haastattelun myötä erityisesti pöydälle. Sitä vain lisäsi se, että CBS editoi jaksosta Harrisista paremman kuvan maalaavan koosteen.
Trump sen sijaan vieraili poliittisesti puolueellisten tv-kanavien tenttien sijaan suosituissa podcasteissa. Esiintymiset mm. Logan Paulin, Andrew Schultzin ja Theo Vonin podcasteissa asettivat Trumpin peruskansalaisen tasolle ja toivat samanaikaisesti esille sekä Trumpin humoristisen että inhimillisen puolen. Kirsikkana podcast-kakun päälle Trump esiintyi vain kahta viikkoa ennen vaalipäivää podcast-genren hallitsijan Joe Roganin podcastissa. Kolmituntinen keskustelu keräsi muutamassa päivässä kymmeniä miljoonia katselukertojia – enemmän kuin Harrisin kaikki esiintymiset yhteensä. Rogan olisi halunnut myös Harrisin podcastiinsa vieraaksi, mutta Harrisin kampanjatiimi asetti esiintymiselle ehtoja, joihin Rogan ei voinut suostua. Sen sijaan Trumpin varapresidenttiehdokas JD Vance ja kampanjatiimissä vahvasti vaikuttaneet Elon Musk, Tulsi Gabbard ja Robert F. Kennedy Jr. esiintyivät podcastissa. Erityisesti Muskin esiintyminen vaikutti siihen, että Rogan loppumetreillä julkaisi tukevansa Trumpia.
Harris ei missään vaiheessa onnistunut tuomaan inhimillistä puoltaan esille siten kuin Trump. Vapaamuotoisissa podcasteissa mukana olo olisi tarjonnut tähän Harrisille oivan mahdollisuuden. Jokainen edellä mainittu podcast esitti avoimen kutsun Harrisin kampanjatiimille, mutta Harris ei esiintynyt yhdessäkään. Kieltäytyminen podcast-vierailuista nostatti Harrisin epävarmojen ja epäonnistuneiden tv-haastattelujen myötä kysymyksiä siitä, kykenisikö Harris edes käymään vapaamuotoista poliittista keskustelua näissä podcasteissa. Trump kyseenalaisti tuon jokaisen podcast-vierailunsa aikana ja Harrisin podcast-kutsuista kieltäytyminen tuntui vain vahvistavan Trumpin väitteen.
Trumpin kampanja tarttui tilaisuuksiin ja reagoi tehokkaasti
Trumpin tiimi reagoi muutenkin Harrisia nokkelammin ja kekseliäämmin muuttuviin tilanteisiin. Jo aiemmin mainittu reagointi Bidenin roska-kommenttiin on yksi esimerkki tästä. tästä. Toinen vastaava syntyi, kun Harrisin väite siitä, että hän olisi nuorempana työskennellyt McDonald’sissa, kyseenalaistettiin todisteiden puutteen vuoksi. Trumpin väki iski heti. Jo seuraavassa hetkessä Trump nähtiin McDonald’sissa pukemassa työntekijän essua päälleen, pussittamassa asiakastilauksia ja tarjoilemassa niitä autokaistan yllättyneille asiakkaille. Tämä vartin kestänyt mediatemppu onnistui täydellisesti ja kaiken kruunasi Trumpin autokaistan avoimesta luukusta medialle lausuma kommentti siitä, miten hän on nyt työskennellyt McDonald’sissa 15 minuuttia Harrisia pidempään.
Lisäksi Trumpin Madison Square Gardenissa reilua viikkoa ennen vaalipäivää pitämä vaalitilaisuus oli suuruudessaan ikään kuin toinen puoluekongressi. Kuusituntisen tilaisuuden aikana puhuja toisensa jälkeen kävi liekittämässä loppuunmyytyä MSG:n yleisöä ja lopuksi Trump piti pitkän puheen. Tuon tilaisuuden jälkeen Harrisin oma vaalitilaisuus, joka koostui ainoastaan hänen noin 30 minuutin puheesta, tuntui erittäin pieneltä ja vaisulta. New Yorkin osavaltio oli ja pysyi edelleen demokraattivetoisena, mutta loppuunmyyty kuusituntinen vaalitilaisuus maailman ikonisimmassa areenassa takasi suuren mediahuomion, antoi viimeisen energiapiikin kampanjoiville republikaaneille ympäri Amerikkaa ja oli siten jälleen kerran valtaisa hauiksen näyttö Trumpin kampanjatiimiltä.
Harrisin kampanja menetti otteen narratiivista – vaalit käytiin Trumpin vahvuuksilla
Sen lisäksi, että Trumpin kampanja oli nokkela, nopea ja tehokas reagoinnissaan, Trump myös hallitsi vaalitaiston narratiivia. Keskustelu pyöri valtaosin talouden, turvallisuuden ja laittoman maahanmuuton ympärillä – kaikki aiheita, joissa äänestäjät kyselyiden mukaan luottivat enemmän Trumpiin. Trump tiimeineen piti luonnollisesti näitä asioita esillä kaikissa tilaisuuksissa ja vaalimainoksissa tukahduttaen silkalla määrällä Harrisin kampanjan puskeman narratiivin alleen. Trumpille arat aiheet, kuten esimerkiksi Capitolin tapahtumat, lukuisat oikeussyytökset ja ensimmäisen presidenttikauden ongelmat jäivät marginaaliin.
Lopuksi
Tässä vaiheessa moni asia on vielä epäselvää. Selvää on kuitenkin se, että Trumpin voitto ja paluu USA:n presidentiksi on yksi kaikkien aikojen suurimmista poliittisista comebackeista. Olin itse varma, että vuoden 2020 vaalien ja Capitolin tapahtumien myötä Trumpin poliittinen ura oli 100% varmuudella ohi. Olinpa väärässä. Me kaikki taisimme olla.
Voi olla, että olen seuraavankin väitteeni kanssa väärässä, mutta sanon sen silti. En usko, että ne uhkakuvat, jotka Trumpin presidenttiydestä on kotimaammekin medioissa maalattu, pitävät paikkansa. Trumpin tapaan puhua kuuluu räiskyvyys ja tajunnanvirta – Amerikkaa ei kuitenkaan tulla johtamaan sillä tavoin. Trumpin linja tulee varmasti muuttumaan Bidenin vastaavasta – jotkin asiat muuttuvat varmasti huonommaksi Euroopan ja Suomen kannalta, mutta päinvastainenkaan ei ole poissuljettua.
Kaikesta huolimatta – olet sitten Trumpin vankkumaton kannattaja tai vastustaja – aurinko nousee ja elämä jatkuu huomennakin. Jääkäämme siis levollisin mielin odottamaan, mitä tulevat neljä vuotta Yhdysvalloissa pitävät sisällään, ja jatketaan samalla työtä oman yhteisömme, kaupunkimme ja maamme eteen.
P.S. En kannattanut vaaleissa kumpaakaan ehdokasta, sillä heistä kumpaakaan en haluaisi oman kotimaani presidentiksi. Seurasin kuitenkin kampanjointia yleisestä maailmanpolitiikan kiinnostuksesta johtuen hyvin tarkalla silmällä ja tiiviisti.