Kuntavaalien alla tunnumme käsittelevän kaupunkimme asioita julkisemmin ja kovemmalla innolla kuin milloinkaan muulloin. Todellisuudessa kaupunkimme haasteita ei ratkaista kahden viikon tai kuukaudenkaan kampanjan aikana, vaikka vaalilupauksissa ja -puheissa kaikki haasteet ja ongelmat tuntuvatkin ratkaistuiksi tulevan.

Turun päätöksentekoon kuuluu olennaisena osana kaupunkimme investointien pohdinta. Turun kokoisessa kaupungissa investointitarpeita ja -mahdollisuuksia on runsaasti. Yksittäisistä investoinneista on erityisesti kampanjoinnille suodun kahden kuukauden jatkoajan myötä ehditty käymään hyvinkin kiivasta ja pitkäkestoista sananvaihtoa. Avoin keskustelu kuuluu demokratiaan, joten värikäs verbaaliakrobatia on suotavaa Turusta keskustellessamme.

Samalla kiivas väittely yksittäisen investoinnin kannattavuudesta vie fokuksen helposti sivuraiteelle. Yksittäisten investointien sijaan meidän on astuttava askel kauemmas ja katsottava Turkua kokonaisuutena. Oleellista on ajaa pitkäjänteistä, kokonaisvaltaista sekä valtuustokaudet ylittävää ja johdonmukaista päätöksentekoa, jossa katsotaan investointeja neljän vuoden sijaan kymmenien vuosien aikajänteellä. Päätös esimerkiksi raitiotien kaltaisesta suurinvestoinnista vaikuttaa toki merkittävästi kaupungin kokonaiskuvaan, mutta päätös ratikasta ei silti yksin pelasta tai tuhoa Turkua. Ei, vaikka etenkin jälkimmäistä ajatusta kovin kylillä viljelläänkin.

Tässä taloustilanteessa moni on ymmärrettävästi huolissaan erityisesti suuren hintalapun omaavien investointien vaikutuksista. Pelätään jo lähtökohtaisesti kalliiden hankkeiden paisuvan yli budjetistaan, kuten ne muutamat surullisen kuuluisat esimerkit. Budjettinsa ylittäneistä hankkeista huolimatta on kuitenkin hyvä tiedostaa, että valtaosa Turun hankkeista pysyy tai jopa alittaa budjettinsa. Lisäksi se, että jotkin hankkeet eivät ole onnistuneet, ei ole peruste olla investoimatta jatkossa. Perusteena olla investoimatta on oltava jokin muu kuin pelko epäonnistumisesta. Oleellista on tietenkin huolehtia siitä, että suunnitelmat ovat laadukkaasti laaditut ja seuranta toimii. Yksikään budjetin ylitys ei ole hyväksyttävää, mutta kokonaiskuva Turun investoinneista ei ole niin synkkä kuin kannanotoissa on maalailtu.

Joka tapauksessa vaikeaan taloustilanteeseen ja budjettinsa ylittäneisiin hankkeisiin vedoten moni ehdokaskin olisi lykkäämässä likimain kaikki investoinnit hamaan tulevaan. Suurten investointien väitetään myös näivettävän kaupungin palvelut. Tämä varsin yleinen investointien ja palveluiden vastakkainasettelu on kuitenkin valitettavan harhainen. Pekka Averio ym. (2019) toteavat Kuntaliiton kuntatalouden hoitoa käsittelevässä teoksessaan, että “yleinen virhe on asettaa investoinnit ja palvelut toistensa vastapuoliksi.” Sen sijaan ne tulee ennemmin nähdä kolikon kahtena eri puolena. Kaupunki ei kykene tasapainottamaan talouttaan eikä kehittymään ilman investointeja. Investoimatta jättäminen onkin varmin keino päätyä noidankehään, jossa työttömyys ja sen synnyttämät sosiaalipuolen kustannukset kasvavat, kaupungin verotulot vähenevät ja kaupunki on pakotettu joko leikkauksiin, veronkorotuksiin tai molempiin.

Joten investoida Turun täytyy. Ja erityisesti tässä tilanteessa, sillä kuten yllä mainitussa teoksessakin (Averio ym. 2019) todetaan, on kuntataloutta hoidettava suhdanteiden vastaisesti. Noususuhdanteen aikana kunnan on säästettävä huonomman ajan varalle, ja laskusuhdanteessa investoitava. Investoinnit laskusuhdanteessa ovat oleellisia siitä syystä, että niiden avulla parannamme työllisyyttä ja hyvinvointia, lisäämme kaupungin verotuloja ilman ostovoimaa heikentäviä veronkorotuksia, alennamme työttömyydestä aiheutuvia sosiaalikuluja ja tarjoamme yrityksille toimintamahdollisuuksia. Toisin sanoen istutamme tulevan kasvun siemenet.

Valitettavan usein kuntataloutta on kuitenkin hoidettu suhdanteita vahvistaen, ja vaalipuheiden perusteella siten sitä monet yhä edelleen haluaisivat hoitaa. Lykkäämällä investointejamme nyt toimimme kuitenkin juuri siten, miten meidän ei tulisi toimia. Tämä ei tarkoita kerskakulutusta tai poskettomia velkataakkoja, sillä investoida voidaan myös viisaasti. Investoinnit ovat nimensä mukaisesti sijoituksia. Sijoituksia tulevaisuuden Turkuun ja turkulaisille. Kuten mitä tahansa sijoituksia, on kaupunginkin investointeja arvioitava niiden pitkän ajan tuotto-odottaman perusteella.

Investoinneista ja niiden tuotto-odottamista puhuessamme puheemme pyörii usein ainoastaan talouslukujen ympärillä. Tämä on tietenkin varsin luonnollista, mutta samalla investointien tuottama hyöty kaupungille on enemmän kuin pelkkä luku viivan alla. Välillisten ja laadullisten vaikutusten arviointi on paljon vaikeampaa, mutta silti oleellista. Esimerkiksi raitiotien imagollista lisäarvoa kaupungille on vaikea mitata, mutta se on selvitysten mukaan silti kyseisen investoinnin yksi merkittävä hyöty. (Lue artikkelini raitiotiestä täältä ja täältä) Toiseksi Ratapihan alueen rakentamisesta aiheutuvat välilliset positiiviset vaikutukset esimerkiksi työllisyyteen ja yritystoimintaan on taas muistettava huomioida tuota kyseistä hanketta arvioidessamme.

Näitä puolia tärkeämpi – itse asiassa tärkein – seikka investointien arvioinnissa on kuitenkin niiden vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Hyvinvoinnin turvaaminen tulee olla niin yksittäisen päättäjän kuin yhteiskunnan päämäärä. Samalla se jää helposti huomiotta numeroita pyöritellessämme. Äläkä käsitä minua väärin: talouskasvua tulee tietenkin tavoitella. Sitä ei kuitenkaan tule milloinkaan tavoitella hyvinvoinnin kustannuksella. Talouskasvun tavoittelemisen hekumassakin on muistettava, ettei hyvinvoinnin tule koskaan palvella talouskasvua, vaan talouskasvun hyvinvointia. Talouskasvu on tavoittelemisen arvoista nimenomaan siitä syystä, että se toimii välineenä ihmisten hyvinvoinnin turvaamiselle. Usein hyvinvointi ja talous tietenkin kulkevat käsi kädessä. Hyvinvoivat yksilöt muodostavat hyvinvoivan yhteiskunnan, ja hyvinvoiva yhteiskunta voi hyvin myös taloudellisesti. Tärkeää on kuitenkin muistaa, kumpi on renki ja kumpi isäntä.

Ihmisten hyvinvoinnin kautta investointeja arvottaessamme tärkeintä on investoida suoraan ihmisten hyvinvointiin kohdistuviin kohteisiin. Näitä ovat nykytilanteessa esimerkiksi mielenterveyspalvelut, vanhustenhoito, koulutus ja järjestötoiminta. Teemme näin ennen kaikkea siksi, että haluamme pitää huolta niin mielenterveyshäiriöistä kärsivistä, pahoinvoivista omaishoitajista kuin syrjäytymisvaarassa olevista läheisistämme. On kuitenkin helppo havaita, että pahoinvoinnin vähentäminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen on myös taloudellisesti kannattavaa.

OECD:n selvityksen (2018) mukaan Suomen vuotuiset mielenterveyshäiriöiden kustannukset ovat 11 miljardia euroa. Näistä suurin siivu (4,7 mrd. €) syntyy negatiivisista työllisyyden vaikutuksista. Vastaavasti ilman omaishoidon panosta esimerkiksi vanhuspalveluista koituisi Suomelle vuotuinen 3,1 miljardin euron lisäkustannus (Keväjärvi ym. 2020) [Lue omaishoitajista kirjoittamani artikkeli täältä]. Juhani Laasasen (2011) selvityksen mukaan järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan sijoitetusta eurosta taas saadaan kuusinkertainen tuotto. Hyvinvointia suoraan lisäävät panostukset käyvät siis kukkarollamme nyt, mutta maksavat itsensä tulevaisuudessa moninkertaisesti takaisin hyvinvoinnin lisäksi myös talouden saralla.

Tähän moni poliitikko olisi valmis lopettamaan investoinnit. Se olisi kuitenkin virhe, sillä investoinnit esimerkiksi mielenterveyspalveluihin eivät vie pohjaa pois muilta investoinneilta. Hyvinvointiin suoraan kohdistuvien investointien lisäksi meidän on varmistettava muun muassa myös se, että Turussa on jatkossakin monipuolisesti ja riittävästi asuntoja tarjolla, toimiva joukkoliikenne ja kaupunkiamme kasvattavia ja yritystoiminnalle toimintamahdollisuuksia luovia vetovoimatekijöitä. Näiden investointien vaikutukset hyvinvointiin eivät ole yhtä suoria kuin edellä mainitut, mutta aivan yhtä selkeitä. Esimerkiksi toimivassa joukkoliikenteessä on kysymys paljon muustakin kuin vain paikasta A paikkaan B ihmisiä kuljettavasta liikennemuodosta. Se vaikuttaa mm. palveluiden saavutettavuuteen ja on sellaisena oleellisesti mahdollistamassa ihmisten hyvinvointia ja alueellista tasa-arvoa.

Turku siis tarvitsee yleisesti ja erityisesti nykyisessä taloussuhdanteessa investointeja. Tulevan valtuustokauden aikana valtuuston eteen tuodaan lukemattomia investointipäätöksiä. Niistä on osattava valita ne, jotka lisäävät hyvinvointia pysyvästi ja ovat yleisesti kestäviä, oikeudenmukaisia ja vastuullisia ratkaisuja. Investoinnit, kuten koko kaupunkikin, tulee nähdä yksittäisten hankkeiden sijaan kokonaisuutena. Kokonaisuutena, jota ilman kaupunkimme ei pärjää. Kaiken keskellä on aina muistettava se, että päättäjien ensisijainen tehtävä on huolehtia asukkaiden hyvinvoinnista. Emme investoi investoimisen ilosta, vaan pidämme päämäärämme kirkkaana mielessä:

Luodaan kestävästi, oikeudenmukaisesti ja vastuullisesti kasvava Turku, jossa jokaisella on hyvä asua, olla ja elää.

Tommi Terä

Turun kristillisdemokraattien puheenjohtaja,

Kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen,

Kuntavaaliehdokas, (KD) nro. 666

Lähteet siinä järjestyksessä, jossa ne tekstissä esiintyivät:

Pekka Averio, Asko Koskinen ja Eero Laesterä: Kuntien talous ja rahoitus (2019). Luettavissa: https://bit.ly/2Tt8UeN

OECD: Health at a glance: Europe 2018 (2018). Luettavissa: https://bit.ly/3p7YbCl

Marja Keväjärvi, Maria Lindholm ja Arto Reiman: Että joku näkee mut – Omaishoitajan hyvinvointi ja tarpeet (2020). Luettavissa: https://bit.ly/3pdiNcj

Juhani Laasanen: Vapaaehtoistyön kansantaloudelliset vaikutukset (2011). Luettavissa: https://bit.ly/2SMfuN2