Jos kertoisin hoitomuodosta, joka tarjoaa monelle iäkkäälle tai vammautuneelle mahdollisuuden asua kotonaan turvallisesti pidempään, on merkityksellistä ja yhteiskuntamme arvojen mukaista työtä, säästää maamme hoitokustannuksista vuosittain yli kolme miljardia euroa (Keväjärvi ym. 2020) ja kykenee helpottamaan väestörakenteen muutoksen aiheuttamaa hoitoalan painetta, tahtoisit kenties kuulla asiasta lisää.
Hiljattain julkaistu selvitys (Keväjärvi, Lindholm ja Reiman 2020) omaishoitajien hyvinvoinnista ja tarpeista on edellisen osalta karua luettavaa. Selvitykseen haastatellut omaishoitajat kokevat tulleensa laiminlyödyiksi, väärinymmärretyiksi, ja elävänsä sekä henkisessä että taloudellisessa epätoivossa. ”Älkää ruvetko omaishoitajaksi. Ei makseta mitään, menetätte järkenne ja elämänne.”, toteaa eräs omaishoitaja haastattelussaan.
