Kuntavaalien alla tunnumme käsittelevän kaupunkimme asioita julkisemmin ja kovemmalla innolla kuin milloinkaan muulloin. Todellisuudessa kaupunkimme haasteita ei ratkaista kahden viikon tai kuukaudenkaan kampanjan aikana, vaikka vaalilupauksissa ja -puheissa kaikki haasteet ja ongelmat tuntuvatkin ratkaistuiksi tulevan. Mutta miten nykyisessä taloustilanteessa Turun kaupungin tulisi investointejaan lähestyä? Onko investointeja lykättävä? Mihin tulisi investoida?
Koronan myötä valtion ja kuntien talous on ajautunut ahdinkoon. Hätähuutojen lisäksi keskusteluun on noussut myös hätäisiä ratkaisuehdotuksia. Yhden tällaisen mukaan kaupunkien tulisi säästää rahoja lykkäämällä investointejaan.
Reaktion inhimillisyydestä huolimatta kaupungin rahojen jemmaaminen patjan väliin olisi kohtalokas virhe.
Hiljattain julkaistu selvitys (Keväjärvi, Lindholm ja Reiman 2020) omaishoitajien hyvinvoinnista ja tarpeista on edellisen osalta karua luettavaa. Selvitykseen haastatellut omaishoitajat kokevat tulleensa laiminlyödyiksi, väärinymmärretyiksi, ja elävänsä sekä henkisessä että taloudellisessa epätoivossa. ”Älkää ruvetko omaishoitajaksi. Ei makseta mitään, menetätte järkenne ja elämänne.”, toteaa eräs omaishoitaja haastattelussaan.
Allekirjoittaneen ja Remo Ronkaisen julkaisema kirjoitus (TS 26.4.) on herättänyt kiitettävästi kannanottoja.
Antti Palomäen (TS 3.5.) mukaan kirjoituksemme oli ylioptimistinen raitiotietä ihannoiva tekele. Raide-euforian sijaan perustelimme kuitenkin kantaamme kiihkottomasti selvityksiin ja tutkimuksiin nojaavilla todisteilla, joista yhtäkään Palomäki ei kumonnut.
Turun tulee tässä tiukassa taloudellisessa tilanteessa sijoittaa hankkeisiin, jotka sekä parantavat kaupunkirakennetta että tuovat kaupungille lisäarvoa niin imagollisesti kuin taloudellisestikin. Ratikka täyttää nämä kriteerit.
Osa kysyy, onko Turulla varaa rakentaa ratikkaa. Me olemme sitä mieltä, että Turulla ei ole varaa olla rakentamatta sitä.
