Turun kaupunginvaltuusto (24.1.2022) otti tunteet kuumentaneen keskustelun jälkeen tuumaustauon Parkinkentän asemakaavaan. Kaava on alusta alkaen herättänyt vahvoja tunteita ja kannanottoja. Huoli etenkin Turun liikuntapalveluiden asemasta ja säilymisestä onkin ymmärrettävä ja kaiken keskustelun arvoinen.
Kaavaselostusta lukiessa käy kuitenkin selväksi, että nyt päätöksenteossa oleva kaava ja siihen liittyvät suunnitelmat huomioivat nämä huolet.
Jos kertoisin hoitomuodosta, joka tarjoaa monelle iäkkäälle tai vammautuneelle mahdollisuuden asua kotonaan turvallisesti pidempään, on merkityksellistä ja yhteiskuntamme arvojen mukaista työtä, säästää maamme hoitokustannuksista vuosittain yli kolme miljardia euroa (Keväjärvi ym. 2020) ja kykenee helpottamaan väestörakenteen muutoksen aiheuttamaa hoitoalan painetta, tahtoisit kenties kuulla asiasta lisää.
Sari Anttila (ps) ja Alice Girs (ps) ottivat kirjoituksessaan (TS 15.12.2021) kriittisesti kantaa raitiotiehen. Kritiikin perusteluina esitetyt kolme argumenttia lepäävät kuitenkin Turun savipohjaakin pehmeämmällä perustalla.
Kuntavaalien alla tunnumme käsittelevän kaupunkimme asioita julkisemmin ja kovemmalla innolla kuin milloinkaan muulloin. Todellisuudessa kaupunkimme haasteita ei ratkaista kahden viikon tai kuukaudenkaan kampanjan aikana, vaikka vaalilupauksissa ja -puheissa kaikki haasteet ja ongelmat tuntuvatkin ratkaistuiksi tulevan. Mutta miten nykyisessä taloustilanteessa Turun kaupungin tulisi investointejaan lähestyä? Onko investointeja lykättävä? Mihin tulisi investoida?
Koronan myötä valtion ja kuntien talous on ajautunut ahdinkoon. Hätähuutojen lisäksi keskusteluun on noussut myös hätäisiä ratkaisuehdotuksia. Yhden tällaisen mukaan kaupunkien tulisi säästää rahoja lykkäämällä investointejaan.
Reaktion inhimillisyydestä huolimatta kaupungin rahojen jemmaaminen patjan väliin olisi kohtalokas virhe.
